Se löytyi – jumalanpalvelus
Raamatunkohta: 1. Tim. 2:1-7 Pekka Havupalo, 2022-11-06
Teema: Että toisetkin voisivat löytää
Lokakuun alussa katsoimme Paavalin kirjeestä Timoteukselle, mitä hän oli löytänyt Jeesuksessa ja mitä mekin voimme löytää. Voimme löytää kestävän sisäisen muutoksen, armon ja kiitollisuuden.
Kirjeensä tässä jaksossa Paavali kantaa huolta siitä, että muutkin voisivat löytää samaa. Noin 30 vuoden kokemuksensa pohjalta Paavali antaa ohjeita siihen, mitä tarvitaan siihen, että toisetkin voisivat löytää, että Jumalan pelastava tahto voisi toteutua mahdollisimman laajalti.
I Tarvitaan rukousta, j. 2
Rukous on Jumalan suuri lahja ihmisille. Meillä on etuoikeus rukoilla. Me saamme puhua Jumalalle ja Jumalan kanssa. Kääntymyksestään lähtien Paavali oli rukouksen mies. Kun Jeesus ilmestyi hänelle dramaattisesti, hän paastosi ja rukoili kolme päivää. Nyt 30 vuotta myöhemmin Paavali kehottaa ennen kaikkea rukoilemaan. Omasta kokemuksestaan hän tietää, että kaikkein suurin vaikuttuva tekijä siihen, mitä Jumala on tehnyt hänen kauttaan, on rukous. Rukous avaa ovia ihmisten pelastumiseen ja seurakuntien syntymiseen. Rukous on avain ihmeisiin. Rukous saa tunnistamaan Jumalan tahdon. Rukous tuo mukanaan Pyhän Hengen avun ja vaikutuksen.
UT käyttää rukouksesta seitsemää eri substantiivia. Paavali listaa niistä tässä neljä. Anominen kantaa ajatusta halusta tai tarpeesta. Rukous viittaa kääntymiseen Jumalan puoleen. Esirukous merkitsee keskustelua ja pyytämistä, rohkeaa astumista Jumalan eteen. Kiitos merkitsee kiitollisuuden ilmaisemista kaikesta siitä, mitä Jumala on tehnyt hyväksemme.
Tämänkaltaisia rukouksia tulisi rukoilla kaikkien ihmisten, mutta erityisesti esivallan puolesta. Kun Paavali kirjoitti tämän kirjeen, Rooman keisarina oli Nero, jonka aloittamissa vainoissa sekä Paavali että Pietari myöhemmin teloitettiin. Esivallan puolesta tulee rukoilla riippumatta siitä, miten he toimivat. Kristityn rukous ilahduttaa Jumalaa, se on mieluista hänelle.
Sanotaan, että alkuseurakunnan ja nykyisen läntisen seurakunnan suurin ero on siinä, että alkuseurakunta rukoili lakkaamatta ja nykyinen läntinen seurakunta puhuu lakkaamatta.
On oikein rukoilla omien asioidensa puolesta, mutta on itsekästä rukoilla vain niiden puolesta.
II Tarvitaan ytimeen keskittymistä, j. 4
Ytimestä muistuttaminen on tärkeää. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Et voi tavata ihmistä, jota Jumala ei haluasi pelastaa. Kun katsomme totuuden syvintä olemusta, olennainen kysymys ei ole ”Mikä on totuus” vaan ”Kuka on totuus”, kuka määrittelee totuuden perimmäisen olemuksen. Jeesus sanoo olevansa tie, totuus ja elämä.
Jumalan pelastavasta tahdosta nousee seurakunnan ydintehtävä. Eri seurakunnat sanoittavat sen eri tavoin. Meidän ydintehtävämme on kohdata, kutsua ja kannustaa ihmisiä. Kohtaaminen puhuu vertaisuudesta, nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta, ihmisarvosta. Jeesus asettui vertaiseksi kohdatessaan samarialaisen naisen Sykarin kaivolla. Hän tunnisti yhteisen tarpeen: molemmilla oli jano. Myöhemmin keskustelussa Jeesus antoi janolle syvempiä hengellisiä merkityksiä.
Me kutsumme ihmisiä Jeesuksen luokse, mutta myös tutustumaan meihin ja seurakuntaamme. Me tarjoamme mahdollisuuksia palvella ja osallistua pienryhmiin. Me kannustamme toisiamme matkalla Jeesuksen luo ja matkalla Jeesuksen kanssa.
III Tarvitaan evankeliumin kertomista, j. 5-7
Tässä Paavali sanoittaa evankeliumin yksinkertaisesti.
Jumala on yksi. ”Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi”. 5. Moos. 6:4
Yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Vain Jeesus voi palauttaa rauhan ja ystävyyden ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen, minkä ihmisen synti on rikkonut.
Jeesus antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta. Hän maksoi äärimmäisen lunastushinnan kaikista ihmisistä.
Mitä me siis voisimme tehdä, että toisetkin voisivat löytää. Me voimme rukoilla kaikkien ihmisten ja esivallan puolesta. Me voimme keskittyä ytimeen, Jumalan pelastavaan tahtoon. Me voimme kertoa yksinkertaisen evankeliumin.