KOHTI LÄHEISTÄ JUMALAA, 4/4
1.Joh.1:1-5
Ville Anttila 2.4.2023

Johannes kirjoittaa Jumalasta, joka tuli ihmiseksi. Jumalasta, jonka hän oppi tuntemaan hyvin läheisellä tavalla. Tämä Jumala etsii yhteyttä ihmiseen. Johannes myös kirjoittaa, että tämä Jumala on valo. Hänessä ei ole mitään pimeyttä.

Valon ja pimeyden teema jatkuu kirjeen edetessä. Tässä muutamia poimintoja: • Yhteys Jumalaan on elämää valossa (totuudessa)
• Valossa emme ole yksin
• Valossa, vaikka paljastumme, myös puhdistumme
• Ovemme valoon on Jumalan sana
• Rakkaus on valon ominaispiirre
• Pimeinkin pimeys on voitettu mutta vain valossa se voidaan elää todeksi.
Siksi Johannes varoittaa lukijoitaan palaamasta
pimeyteen. Valo on siis jatkuvasti läsnä ja kutsuu vaikutuspiiriinsä (yhteyteen) mutta ei pakota.

Kun mietimme valoa, meille ensimmäisenä saattaa tulla mieleen huone, jonne sytytetään valot katkaisimesta. Tällöin emme tavoita niin helposti Johanneksen analogiaa. Mutta jos mietimme vaikka nuotiota, tai vielä parempi, Aurinkoa, analogia avautuukin jo paremmin. Maapallon elämähän on käytännössä kokonaan Auringon varassa. Valo siis kantaa mukanaan elämänvoiman, se ei ole vain silmille.

Johanneksen elämä valossa
Mark.3:17; Luuk.9:51-56; Mark.10:37
• Johannes oli taipuvainen itsekkyyteen ja kiukunpuuskiin
• Kuitenkin nyt myöhemmin hänet tunnetaan nimenomaan rakkauden apostolina
• Jeesuksessa Johannes kohtasi parantaja-Jumalan. Jumalan, joka samaistuu ihmiseen, tulee hänen rinnalleen kipujen ja
vaikeuksien keskelle, sovittaa hänen syntinsä ja parantaa häntä. Jumalan, joka ei käännä selkäänsä.

1.Joh.2:12-14 | Lapsi, nuori ja aikuinen
Jumala ottaa lapsekseen jokaisen, joka ottaa Jeesuksen vastaan (ks. Joh.1:1-18). Hänet adoptoidaan Jumalan perheeseen niin, että hänestä tulee täysivaltainen perheenjäsen. Hän saa sisimpäänsä Pyhän Hengen vakuuttamaan tästä lapseudesta.

JUMALAKUVAT
Houkuttaja (arvaamaton)
• Ihminen on täysin riippuvainen Jumalasta
• Kaikki tarpeet täyttävä Jumala
• Suuri syli: rakkaus, armo, hyvyys ja huolenpito • Täydellinen onni ja pettymys (mustavalkoisuus)

Hallitsija (ankara)
• Kaikkivaltias Jumala (laki, järjestys ja selkeys)
• Täydellinen alistuminen, pelko (mustavalkoisuus) • Parannuksen tekeminen keskeisintä

Vaatija (kyttääjä)
• Ihminen toimii palkinnon ja tuomion motivoimana palvelijana, lepytettävissä oleva Jumala

Vetäytyjä (hyvä, mutta saamaton)
• Jumalan ja ihmisen välillä on etäisyys
• Nykyeurooppalaisen tavallisin jumalakuva

Parantaja (läheinen)
• Kristus, joka haluaa olla suhteessa ihmiseen ja jonka armon varaan ihminen saa heittäytyä
• Turva elämän rajallisuudessa (Jumala kestää
ihmisen ahdistusta ym. ja ottaa vastaan)

– –
Suurin osa Johanneksen kirjeessä käytetyistä lapsi-sanoista tarkoittaa nimenomaan kaikkia uudestisyntyneitä kristittyjä
Heille (ja sinulle ja minulle) Johannes haluaa teroittaa, että teidän syntinne on annettu anteeksi
Sitten Johannes kirjoittaa kolmelle eri ryhmälle rohkaisun sanoja: (hengellisille) vanhemmille, nuorille ja lapsille. Vaikka siis kaikki kristityt olemmekin Jumalan lapsia ja se on identiteetti jossa voimme levätä ja olla turvassa, meidät on kutsuttu kasvamaan kohti nuoruutta ja siitä eteenpäin kohti aikuisuutta.

AIKUISET / VANHEMMAT
– Hengellisesti aikuinen tuntee Jumalaa jo pidemmältä ajalta, ja pystyy näkemään hänen toimintaansa laajemmasta perspektiivistä. Jumalasuhde on läpäissyt jo useampia myrskyjä ja kriisejä.
– He ovat hengellisiä vanhempia joilla on kokemusta ja heiltä voi odottaa saavansa apua ja ohjausta.
– Hengelliseen täysi-ikäisyyteen kuuluu myös terve itsetunto. Hän tietää, mitä tehtäviä Jumala on hänelle tarkoittanut (ja mitä ei) ja ymmärtää
olevansa sitä mitä on Jumalan armon vaikutuksesta.
– He ovat pääsääntöisesti palvelemassa toisia, vähintäänkin hengellisiä lapsia tai nuoria.
– Hepr.5:11-14

NUORET
– Nuorista Johannes kirjoittaa, että he ovat jo saaneet kokea voittoja vaelluksessaan ja Jumalan sana on saanut heissä sijaa. He ovat käsittäneet Jumalan ilmoituksen ja pyrkivät elämään sen mukaisesti.
– Heille tyypillistä on, että he ovat jo kohdanneet joitakin vaikeuksia ja hankaluuksia uskonelämässään, ja päässeet jo joistakin sellaisista myös yli.
– Usein heidän jumalakuvassaankin on tapahtunut muutoksia jo useampaan kertaan.

LAPSET
– Hengellisten lasten kohdalla merkittävänä Johannes näkee sen, että he ovat oppineet tuntemaan Isän. Tämä onkin tärkeimpiä ja merkittävimpiä perustus kiviä kristityn elämässä.
– Uuden Testamentin opetuksen mukaan meidät on asetettu Jumalan lapsen asemaan sekä lain alta että synnin orjuudesta. Jumalan armo siis kattaa sekä virheemme että niiden parantelu yritykset (omavanhurskaus).
– Jumalan armon ja rakkauden kokeminen luo hyvän perustan ja pohjan mutta samalla juuri näissä usein koetaan suurimpia kipuja. Epävarmuus Jumalan armosta ja rakkaudesta itseä kohtaa tuo turvattomuutta ja turvattomuus voi tuoda mukanaan pelkoa.
– Uskon alkuvaiheelle on tyypillistä Houkuttaja-jumalakuva ja jossain kohtaa myös Ankara hallitsija tai Vaatija. Tähän vaikuttaa mm. oma historia (erityisesti lapsuus), persoonallisuus ja mallit tai opetus mitä uskon alkuvaiheessa saa.
– Erityisesti tässä vaiheessa ihminen tarvitsee apua ja tukea kasvaneemmilta kristityiltä. Olkapään johon nojata, korvat joille puhua ja esirukoukset joihin sulkeutua.
Joskus kristitty saattaakin huomata, että oma kasvaneisuus ei olekaan sillä tasolla mitä luuli, tai siihen on tullut takapakkia. Tätä ei tarvitse pelästyä, autuas on se joka havahtuu kyseiseen asiaan omassa elämässään. Näin oli käynyt myös korinttilaisten kohdalla (ks. 1.Kor.3:1-3). ”Parantaja-jumalan” sylissä omien virheiden tarkastelu ja valossa elämisen opettelu on turvallista ja vapauttavaa.
Olimme missä kasvun vaiheessa tahansa, niin olemme kaikki Jumalan lapsia, samaa perhettä. Perusta, jonka varassa saamme elää, on kaikille meille sama. Perustamme on Jumalassa ja hänen armossaan. Kyseessä ei ole koulu, kilpailu tai kuntosali- treeni vaan suhde tähän Jumalaan. Suhde jota voidaan syventää jatkuvasti.
Johannes kirjoittaa kirjeessään lukuisia kertoja: ”lapseni”, ”rakkaani”. Uskon, että Jumala haluaa näitä sanoja puhua myös sinun sydämellesi tänään. Hän todella välittää sinusta, sinä olet hänelle rakas. Hän haluaa olla sinun isäsi, läheinen ja läsnäoleva. Tule siis rohkeasti valoon, hän kutsuu sinua.
”Katsokaa, millaista rakkautta Isä on meille osoittanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Siksi maailma ei tunne meitä, eihän se tunne häntäkään. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme
nähdä hänet sellaisena kuin hän on.”

– Raamattu, Raamattu kansalle -käännös
– Sana elämään -kommentaariraamattu (Aikamedia 2018)
– Jouko Ruohomäki: Pysykää Kristuksessa – Tutkimusmatka Johanneksen karismaattisiin kirjeisiin (Aikamedia 2010) – Matti Hyrck: Onko Jumala hyvä? Antaako psykoanalyysi vastauksen? (Therepeia-säätiö 2014)
– Katriina Hallikainen: Ihmisen jumalakuvat (www.evl.fi/documents)
– Mauri Vikstén: Raamatullinen sielunhoito (Aikamedia 2007)
– Iso Raamatun tietosanakirja
– Novum – Uusi Testamentti selityksin
(1.Joh.3:1-2)