Raamatunkohta: 1. Joh. 4:19-21 Pekka Havupalo, 2020-11-01
Teema: Jumalan rakkauden vaikutuksia

Johannes kirjoitti tämän noin 60 vuotta sen jälkeen, kun Jeesus oli ollut maan päällä opetuslastensa kanssa kolme ja puoli vuotta. Siitä lähtien Johannes oli elänyt koko elämänsä Jeesuksen kanssa. Hänellä oli pitkä aikaperspektiivi Jumalan rakkauden kohteena olemisesta ja vastaanotetun rakkauden vaikutuksista.

I Jumalan rakkauden vastaanottaminen herättää vastarakkautta, j. 12
• Johannes ja hänen veljensä Jaakob kuuluivat niihin miehiin, jotka Jeesus kutsui varhain seuraansa. Jeesus kutsui veljeksiä nimellä Boanerges eli ukkosenjylinän pojat. On mahdollista, että Jeesus viittasi tällä veljesten kiivaaseen ja herkästi syttyvään luonteeseen.
• Nuori ja kiivas Johannes eli Jeesuksen rakkauden vaikutuspiirissä, mutta ei muuttunut kovin nopeasti, Luuk. 9:51-56. Johannes ja Jaakob luulivat olevansa tuomiohengessään Jumalan asialla, mutta edustivat Jumalan valtakunnalle vastakkaista arvomaailmaa ja mielenlaatua.
• Jeesuksen reaktio tuomiohenkeen oli vahva nuhtelu. Kirjeessään Johannes antaa ymmärtää, että kaikkea mitä Jeesus teki, leimasi rakkaus, siis myös tätä nuhtelua. Kun Johannes esitteli Jeesuksen evankeliuminsa alussa, hän totesi Jeesuksen olleen täynnä armoa ja totuutta. Jeesus siis osoitti ihmisille ensin rakkautta ja hyväksyntää. Näin hän loi väylän, jota pitkin myös totuus pääsi kohtamaan, vapauttamaan ja ohjaamaan ihmisiä.
• Jos näet jonkun tarvitsevan ojennusta, voit ansaita oikeuden ojentaa häntä osoittamalla ensin aitoa rakkautta ja hyväksyntää Jeesuksen mallin mukaisesti, ilman manipulatiivisia motiiveja.
• Vielä vähän ennen Jeesuksen kuolemaa Johannes ja Jaakob tavoittelivat kunniapaikkoja Jumalan valtakunnassa. Jeesuksen rakkaus näytti heille paremman tien, Matt. 20:25-28.
• Johannes sai vahvasti ja toistuvasti kokea sen, että hänen virheensä eivät sammuttaneet, eivätkä edes vaimentaneet Jeesuksen rakkautta häntä kohtaan.
• Apostolien tekojen luvussa 12 todetaan, että kuningas Herodes mestautti miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen. Näin Johannes joutui pohtimaan kysymystä siitä, miten tragediat ja Jumalan rakkaus sopivat yhteen. Me joudumme pohtimaan samaa kysymystä. Meille ei kerrota, mitä Johannes koki ja ajatteli silloin, kun tämä tapahtui. Kun hän myöhemmin kirjoitti kirjettään, hän sanoi oppineensa tuntemaan Jumalan rakkauden ja uskovansa siihen (j. 16). Tämä kokemus sai Johanneksen kutsumaan itseään evankeliumissaan toistuvasti nimellä ”se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”. Jumalan rakkaus on jotakin paljon suurempaa, kokonaisvaltaisempaa ja kattavampaa kuin vastoinkäymisemme, tragediamme ja kohtaamamme pahuus.

II Jumalan rakastaminen johtaa myös ihmisten rakastamiseen, j. 20-21
• Jumalan rakastaminen vie meidät polulle, jolla opettelemme rakastamaan kaikkea, mitä Jumala rakastaa. Jumala rakastaa ensisijaisesti ihmisiä. Hän toivoo, että hänen lapsensa oppivat rakastamaan toisiaan ja olemaan hänen rakkautensa välikappaleina kaikkia ihmisiä kohtaan.
• Jos minä ja sinä olemme kaukana Jumalasta ja päätämme molemmat tahoillamme lähestyä häntä, silloin jokainen askeleemme kohti Jumalaa tuo meitä myös lähemmäs toisimme.

Avautuminen Jumalan rakkaudelle alkoi vähitellen muuttaa Johannesta sisältä päin. Muutosprosessin lopputuloksena oli rakkauden apostoli. Perimätieto kertoo, että vanhuksena Johanneksella oli uskovien kokouksissa muuttumaton sanoma: ”Lapset rakastakaa toisianne”. Johannes oli löytänyt rakkauden ytimen ja takertunut siihen kiinni: ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.”, j. 10