Raamatunkohta: Psalmi 23 Pekka Havupalo, 2022-04-03
Teema: Herra on minun paimeneni

Jotkut otaksuvat, että Daavid kirjoitti tämän psalmin paetessaan poikaansa Absalomia. Jos näin on, se on kirjoitettu sotatilanteessa. Tämä psalmi on kolmen tuhannen vuoden ajan tuonut lohtua, luottamusta ja toivoa ahdistusten ja vastoinkäymisten keskelle. Sitä on luettu vakavan sairauden yllättäessä, hautajaisissa, sotien ja luonnonkatastrofien keskellä, ihmissuhdeongelmissa, elämän kaikissa koettelemuksissa. Tämä psalmi on lampaan puhetta paimenesta jakeissa 1-3 lampaan puhetta paimenelleen jakeissa 4-6.

I Lammas kehuu paimentaan, j. 1-3
• Psalmin alkuajatus ”Herra on minun paimeneni” luo mielikuvan lampaasta, joka kehuu omaa paimentaan toiselle lampaalle, jolla joko ei ole paimenta tai jolla on huono paimen.
• ”Herra on minun paimeneni” vaikuttaa sisäisesti ristiriitaiselta lausumalta. Herruus viittaa absoluuttiseen auktoriteettiin ja ehdottomaan valtaan. Paimenuus taas viittaa ympärivuotiseen ja ympärivuorokautiseen keskeytymättömään huolenpitoon. Ihmisten maailmassa nämä eivät ole yhdistettävissä. Täällä pätee lordi John Dahlberg-Actonin vuonna 1887 kirjoittama huomio: absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti. Jumalan maailmassa Jeesuksen herruus ja hänen paimenuutensa toteutuvat yhdessä. Mitä syvemmin olemme vapaaehtoisesti asettautuneet Jeesuksen vallan alaisuuteen, sitä syvemmin saamme kokea myös hänen paimenuuttaan.
• Daavid oli paimentaustainen kuningas ja tiesi, mistä puhui. Suhteessaan Jumalaan hän asettautui alamaisen ja lampaan rooleihin, Jumalan hallittavaksi ja paimennettavaksi.
• Lammas on mielenkiintoinen eläin. Se harhautuu helposti ja on kaikkien saalistajien armoilla. Se on laumaeläin ja siksi sitä ei saisi jättää yksin. Yksittäistä lammasta on vaikea käsitellä. Lammas kulkee mielellään valoa kohti. Lammas tarvitsee paimenen säilyäkseen hengissä ja voidakseen hyvin. Daavid tarvitsi Jumalaa paimenekseen. Seurauksena oli syvä tyytyväisyyden kokemus. Jeesuksen kanssa mitään ei puutu. Ilman häntä mikään ei riitä.
• Lammas kehuu paimentaan edelleen ja sanoo, että tämän paimenen seurassa siltä ei puutu ravintoa, ei lepoa, ei juomakelpoista vettä, ei sisäistä virvoitusta eikä johdatusta.
• Jeesus tietää parhaiten, mikä meitä ravitsee ja mikä tuo todellisen levon. Hänen lähellään on levähdyspaikka, jossa vaatimusten valjaat riisutaan ja suorittamisen sortovoima nujerretaan.
• Jeesus johdattaa meitä oikeamielisyyden teitä. Hän ohjaa meitä valitsemaan vaihtoehtoja, jotka tuottavat kunniaa Jumalalle, siunausta ihmisille ja tappioita Paholaiselle.

II Lammas puhuu paimenelleen, j. 4-6
• Kuva vaihtuu vihreistä niityistä kuoleman varjon laaksoon. Tämä liittyy paimenen huolenpitoon laumastaan eri vuodenaikoina. Kesällä laumaa paimennettiin ylängöillä ja kylmempänä aikana laaksoissa, joissa oli enemmän ravintoa ja vettä. Siksi laaksoissa oli myös enemmän petoeläimiä. Laaksossa oli läsnä kuoleman varjo. Siellä paimenen läheisyydestä tuli entistäkin tärkeämpää. Paimen karkotti petoja nuijallaan ja ohjasi lampaita sauvallaan, luoden turvaa laumalleen.
• Kenenkään elämä ei ole pelkkiä vihreitä niittyjä. Kaikilla on myös kokemuksia asioista, jotka ahdistavat, pelottavat ja huolestuttavat. Juuri silloin Jeesus on erityisen lähellä omiaan.
• Paimen ruokkii lampaitaan myös petojen silmien edessä. Jeesus on hyvä paimen, joka antoi henkensä lampaiden edestä, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi vaan saisi ikuisen elämän. Ehtoollinen on Jeesuksen valmistama ateria, johon saamme osallistua kaikkien vihollistemme nähden. Mikä on tänään sinun vihollisesi? Onko se pelko tulevaisuudesta, ruuan ja energian hinnan noususta vai sodan laajenemisesta? Onko sinun vihollisesti viha, synti, ihmissuhdeongelmat tai mikä tahansa muu? Pöytä on katettu sinun vihollistesi silmien eteen.
• Tänään saamme nauttia yhdessä Jeesuksen lampaina sen aterian, jonka hän Golgatalla meille valmisti. Saamme tehdä sen Jumalan kasvojen edessä ja kaikkien vihollistemme nähden. Me muistelemme Herramme Jeesuksen kuolemaa, me julistamme, että uskomme häneen, hänen sovitustyöhönsä ja hänen ylösnousemukseensa. Me saamme elää tämän rajallisen ajallisen elämämme Jeesuksen kanssa päiviemme loppuun asti.