Raamatunkohta: Joh. 8:1-12 Pekka Havupalo, 2021-07-04
Teema: En minäkään sinua tuomitse

Yhteiskunta ympärillämme muuttuu vauhdilla. Raamattuun pohjautuvat eettiset ja moraaliset arvot eivät ole enää pitkään aikaan saaneet osakseen yleistä hyväksyntää. Miten meidän tulisi kohdata ihmisiä, joiden maailmankuva, arvomaailma ja elämäntapa poikkeavat rajusti siitä, mitä Raamattu opettaa? Miten meidän tulisi kohdata toisiamme silloin, kun raamatulliset ihanteet eivät ole täyttyneet ja olemme monin tavoin haaksirikkoutuneet? Voimme oppia paljon Jeesuksen toiminnasta tällaisissa tilanteissa, Joh. 8:1-12.

Tämä tapahtui lokakuussa vuonna 29 heti lehtimajanjuhlien jälkeen. Ihmiset tulivat Jeesuksen luo, koska olivat vaikuttuneita hänen puheistaan. Niissä kaikui rakkauden, totuuden ja toivon ääni. Opetustuokio keskeytyi, kun joukko vihaisia kirjanoppineita ja fariseuksia saapui paikalle keskellään hädissään oleva nainen, joka oli tehnyt aviorikoksen. He haastoivat Jeesusta sanomaan, mitä naiselle pitäisi tehdä.

I Jeesus poisti tuomitsevat ihmiset naisen ympäriltä, j. 5-9
• Tilanne saattoi olla ansa, missä mikä tahansa Jeesuksen vastaus antaisi mahdollisuuden syyttää häntä. Tähän viittaa se, että vain toinen aviorikoksen osapuoli tuotiin paikalle.
• Joka tapauksessa uskonnollinen eliitti häpäisi naisen julkisesti, oli täynnä vihaa naista kohtaan ja oli valmis kivittämään hänet kuoliaaksi.
• Jeesuksen vastaus kysymykseen oli ihmeellinen. Hän kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Siinä oli vahva viesti niille, jotka halusivat sen nähdä. Jumala kirjoitti sormellaan lain tauluihin kymmenen käskyä. Teollaan Jeesus ilmaisi olleensa mukana, kun käskyjä kirjoitettiin ja tietävänsä niiden tarkoituksen. Niitä ei kirjoitettu siksi, että etsisimme omasta ja toistemme elämästä virheitä. Ne kirjoitettiin, että näkisimme syntisyytemme ja tulisimme riippuvaisiksi armosta. Virheiden etsintä romuttaa yhteyden, yhteinen riippuvuus armosta rakentaa sitä.
• ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä” sisältää monta periaatetta.
o Vain synnittömällä on oikeus tuomita. Paavali kysyy roomalaisilta: Kuka voi tuomita kadotukseen? ja vastaa: Kristus -mutta hän on kuollut meidän tähtemme, Room. 8:34.
o Viha syntistä kohtaan kertoo ihmisen sokeutuneen omalle synnilleen. Viha saa voimansa sokeudesta omille virheille.
o Viha estää auttamasta ihmistä Jeesuksen yhteyteen ja puhtaampaan elämään.

II Jeesus armahti naista ja ohjasi tätä puhtaampaan elämään, j. 11
• Kun nainen tuotiin Jeesuksen luo, hän pelkäsi kuollakseen. Voi olla, että pelko esti häntä hahmottamasta, mitä hänen ympärillään tapahtui. Jossakin vaiheessa hän havahtui siihen, että vihaiset äänet vaimenivat ja askelten ääni etääntyi. Tuomitsijat olivat poissa.
• Silloin Jeesus sanoi sanat, jotka luovat tänäänkin toivoa: ”En minäkään sinua tuomitse”.
• Tämä nainen tunsi armon yhden ulottuvuuden syvemmin kuin meistä ehkä kukaan. Armo on sitä, että Jeesus vapauttaa meidät kuolemantuomiosta.
• Jeesus ei vähätellyt naisen teon syntisyyttä. Aviorikos oli väärin ja se oli syntiä. Jeesus tiesi, että armon syvä kohtaaminen antaa halun ja voiman puhtaampaan elämään.

Puoli vuotta myöhemmin, huhtikuussa vuonna 30 tähän kertomukseen kirjoitettiin jatko-osa. Se kirjoitettiin Golgatalla, jossa Jeesus antoi henkensä myös tämän naisen syntien tähden. Mooses sääti aviorikoksesta kuolemanrangaistuksen ja Jeesus otti sen kantaakseen. Jeesuksen risti antaa armolle ikuisen pohjan. Armo on sitä, että Jeesus kärsi meidän tuomiomme. Koska armosta on maksettu niin kallis hinta, se ansaitsee aina mahdollisuuden.